Tutkimukseen perustuvat arviot jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen puuntuotoksesta vaihtelevat suuresti. Pidemmän aikajänteen vertailevia tutkimustuloksia löytyy vain kivennäismaiden eri-ikäiskuusikoista, joissa puuntuotos on jatkuvalla kasvatuksella 10–25 prosenttia pienempi kuin jaksollisella kasvatuksella. Jatkuvan kasvatuksen pienempi puuntuotos johtuu siitä, että puustoa pitää kasvattaa harvempana ja vallitussa asemassa kasvaneiden puiden pitää harvennuksen jälkeen sopeuttaa juuristonsa ja latvustonsa uuteen tilanteeseen.
Tämän lisäksi on olemassa valtakunnan metsien inventointien koeala-aineistoihin perustuvia tutkimuksia. Näiden mukaan erirakenteiset kuusi- ja mäntyvaltaiset puustot ovat kasvaneet 10–30 % paremmin kuin tasarakenteiset puustot.[1]
Metsätaloudellisessa toiminnassa ei kuitenkaan ole olennaista korkea kasvu, vaan toiminnan kannattavuus, johon vaikuttaa oleellisesti mm. pienet tuotantokustannukset.
Kannattavuutta tulee tarkastella metsänomistajan tavoitteista käsin: missä määrin metsänomistaja painottaa taloudellista tuottoa ja muita tavoitteita? Kannattavuus on syytä ymmärtää laajemmin kuin pelkkänä taloudellisena tuottona. On myös muistettava, että puun myynnin lisäksi metsänomistaja voi saada metsästään muutakin hyötyä ja taloudellista tuottoa.
Eri tavoitteiden yhteensovittaminen tekee jatkuvasta kasvatuksesta usein kannattavampaa jaksolliseen metsänkasvatukseen verrattuna. Puunmyynnin taloudellinen tuotto voi olla usein samaa suuruusluokkaa jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Jos kuitenkin metsänomistajalla on muita tavoitteita, kuten luonnon monimuotoisuuteen, riistaan, marjastukseen, maisemaan tai hiilensidontaan liittyviä tavoitteita, jatkuva kasvatus tulee näissä tapauksissa usein kannattavammaksi.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä puu on hakkuukypsä, kun sen arvokasvuprosentti painuu pysyvästi tuottovaatimuksen alapuolelle. Metsänomistaja asettaa itse tuottovaatimuksen (rajakorko) sen perusteella, millaista tuottoa odottaa metsästä. Usein tähän vaikuttaa myös yleinen korkotaso.
Jos varttuneessa harvennusmetsässä on runsaasti kuitumittaista puustoa, optimaalinen hakkuutapa on lähes varmasti yläharvennus. Olennaista on poistaa hakkuukypsiä puita ja jättää kasvamaan puita, joissa on hyvä suhteellinen arvokasvu. Jos lisäksi taimia syntyy luonnostaan, vältytään uudistamiskuluilta.
Jos kaikki puut ovat hakkuukypsiä eikä taimia ole, päätehakkuu voi olla taloudellisesti kannattavinta. Näissäkin tilanteissa on tarkasteltava metsänomistajan tavoitteita. Jos metsänomistaja toivoo jatkuvan kasvatuksen käsittelyä, on pohdittava, onko jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen mahdollista voimakkaan harvennuksen tai pienaukkojen kautta. Jos näin ei ole, voi olla tarkoituksenmukaista tehdä uudistushakkuu ja lähteä kasvattamaan uutta metsää jatkuvan kasvatuksen keinoin.
Alla olevassa kuvassa esitetään, miten läpimitta vaikuttaa puun arvoon. Arvokasvu on suurimmillaan, kun puun läpimitta on 15–20 senttimetriä. Kun puu kasvaa reilusti tätä suuremmaksi, arvokasvu hidastuu.
Taloudellista tulosta tarkastellessakin on huomioitava, että joskus taloudelliset laskelmat voivat tuottaa näennäistarkkuutta. Laskelmista onkin syytä katsoa lähinnä suuruusluokkia ja tarkastella selviä eroja.
Jos jollekin ekosysteemipalvelulle on markkinahinta, sen voi huomioida taloudellisen kannattavuuden laskelmissa. Tällä hetkellä metsänomistaja voi saada tuloa mm. suojelusta (esim. Metso-ohjelma) tai luonnontuotteiden keräilystä.
Luonnontuotteiden keräily. Osaa metsien luonnontuotteista saa kerätä jokamiehenoikeudella kuka tahansa. Tällaisia ovat mm. marjat, sienet ja yrtit. Metsänomistajan lupa tarvitaan seuraavien tuotteiden keräämiseen: kuusenkerkät, pihka, pakurikääpä ja mahla.
Maiseman vaikutus kiinteistön arvoon. Asuintalon tai mökin läheisyydessä oleva kaunis metsäinen maisema voi nostaa selvästi kiinteistön arvoa.
On mahdollista, että tulevaisuudessa metsästä voi saada monipuolisempaa tuloa. Yhteiskunta voi esimerkiksi maksaa metsänomistajalle hiilensidonnasta. Myös maisemanvuokraus voi olla mahdollinen tulonlähde ja näin on jo muutamassa kohteessa toimittu.
[1] Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. 2011. Metsän jatkuva kasvatus. Oppikirja 229 s. Joen Forest Program Consulting.
[2] Luonnonvarakeskus (2022): Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus. Synteesiraportti.
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä