Metsän jatkuva kasvatus, josta käytetään myös termejä jatkuvapeitteinen tai jatkuvapuustoinen kasvatus, tarkoittaa sitä, että metsässä ei pääsääntöisesti tehdä avohakkuita. Metsistä hakataan pääasiassa niitä puita, joista saadaan arvokasta tukkia. Kun vältetään avohakkuut, vältetään myös kalliit uudistamistoimet, kuten maanmuokkaus ja istutus, sekä vähennetään tarvetta kunnostusojituksille. Metsät uudistuvat luontaisesti alikasvoksista.
Hyvin toteutettu metsän jatkuva kasvatus on ympäristön kannalta kevyempi toimenpide kuin jaksollinen kasvatus ja edistää siten monia ympäristöön ja metsien monikäyttöön liittyviä tavoitteita. Metsätalouden vesistövaikutukset vähenevät erityisesti turvemailla. Peitteinen metsä säilyttää monien metsälajien elinympäristön ja turvaa ravinnonsaantia. Jatkuvan kasvatuksen metsässä maaperän hiilivarasto säilyy lähes ennallaan eikä puuston hiilivarastoa hakata kokonaan. Luontainen uudistuminen luo laajaa geneettistä vaihtelua ja luonnonvalinta edistää jatkuvan kasvatuksen metsien sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Eri-ikäiset sekametsät kykenevät myös vastustamaan monia metsätuhoja. Metsänomistajan taloudellinen riski on pienempi kuin tasaikäisissä istutusmetsissä.
Yhteiskunnan muuttuvat painotukset, EU:n sääntely ja kehittyvät metsäsertifioinnit kannustavat lisäämään jatkuvan kasvatuksen osuutta. Erityisesti turvemaiden metsiin jatkuvaa kasvatusta suositellaan laajalti. Puuntuotannollisten arvojen lisäksi metsien rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja luontokadon pysäyttämisessä on aiempaa enemmän esillä ja vaikuttaa päätöksentekoon. Esimerkiksi EU:n Biodiversiteettistrategia ja Suomen kansallinen Luontopaneeli kannustavat vahvasti jatkuvan kasvatuksen suuntaan. Jatkuva kasvatus edistää myös metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.
Tämä opetusmateriaali on koottu yhteistyössä kaikkien niiden suomenkielisten ammattikorkeakoulujen kanssa, joissa opetetaan metsätaloutta. Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry on koordinoinut työryhmän työskentelyä ja toiminut sihteerinä sekä käytännön työrukkasena. Ammattikorkeakoulujen opettajat toimittivat Silvalle heillä käytössä olleita luentokalvoja, harjoituksia ja tenttejä. Pääasiassa näistä aineksista Silva kokosi tämän oppimateriaalin. Ohjausryhmä kommentoi työn etenemistä, rakennetta, terminologiaa, laajuutta ja muotoa työn edetessä.
Tämän opetusmateriaalin toimituskuntaan kuuluivat seuraavat henkilöt: Petri Keto-Tokoi / TAMK, Henrik Lindberg / HAMK, Kari Pasanen / Lapin AMK, Annukka Valkeapää / Silva ry, Eeva Huttunen / Silva ry, Vesa Luhta / SLL Lappi, Tuuli Hakulinen / SLL Lappi.
Ohjausryhmä koostui sekä ammattikorkeakoulujen edustajista sekä muista metsäammattikunnan edustajista seuraavasti: Ammattikorkeakouluista: Antti Sipilä / HAMK, Kalle Karosto / XAMK, Ari Talkkari / Karelia AMK, Muut metsäalan edustajat: Kalle Vanhatalo / Tapio, Ville Hallikainen / Luke, Anna-Kaisa Heikkonen / MTK, Yrjö Norokorpi / Silva ry, Aleksi Vihonen / Arvometsä, Risto Sulkava / Vihtarin tila, Lauri Karvonen / Metsähallitus
Oppimateriaalin ensimmäiset moduulit (Perusteet, Pohjoisen metsät ja Lajistovaikutukset) on rahoittanut Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin KolArctic CBC-hanke.
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä