Tuottavan, monimuotoisen metsän puolesta

Kirjoittaja Sampo Manninen on Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry:n puheenjohtaja

‍

Pikkupoika metsäkoulussa

Kun kirveen varren mittaisena pikkupoikana olin isän mukana metsähommissa, sain ensimmäiset oppini jatkuvaan kasvatukseen. Isäni kertoi, mitä puita kannattaa kaataa ja mitä puolestaan vaalia, mistä näkee, että kasvaako puu vielä tehokasvuaan ja mikä puu sopii mihinkin kasvupaikkaan. Monta muutakin asiaa tuli käytyä läpi. Nämä olivat niitä samoja oppeja, joita noudatetaan tälläkin hetkellä jatkuvan kasvatuksen metsissä. Silloin tuota nimeä ei kuitenkaan käytetty vaan isäni kutsui sitä maalaisjärjellä tehtäväksi, luonnolliseksi metsänhoidoksi.

Aukkohakkuiden aika alkoi

Kun metsät sitten aikanaan siirtyivät omistukseeni, ei minulla ollut aikaa hoitaa ja hakata metsiäni hankintakauppaperiaatteella vaan ulkoistin hakkuut puun ostajalle, joka tietenkin hoiti hakkuut heille parhaimmalla tavalla, vallitsevan käytännön mukaisesti. Se tarkoitti päätehakkuuseen valmistelevia hakkuita, joissa poistettiin jo kasvunsa aloittanut nuori puusto ja sitten myöhemmin aukkohakkuita, joilla kerättiin se varsinainen sato. Pahalta ne aukot tuntuivat jo silloin ja mitä useammin homma toistui, sitä ankeammalta maisema näytti.

Uudistaminen oli hirvien ruokintaa männyn taimilla

Hirvijärvi-nimen mukaisesti meilläpäin oli riittävästi hirviä, usein yli paikallisen metsästysseuran oman tarpeen. Niinpä hakattuihin aukkoihin istutetut nuoret männyntaimet olivat hirville kuin noutopöytä ruotsinlaivalla. Kaikki kelpasi, myös täydennysistutuksena istutetut taimet, mikäpä sen herkullisempaa kuin tuore, vehreä puu, vieläpä sopivalla korkeudella tarjoiltuna. Koivikotkin hirvet saivat katkottua parin metrin korkeudelta varsin sujuvasti. Nam! Usein puulajia piti vaihtaa kasvupaikkaan vähemmän sopivaan kuuseen, näin saatiin aikaan edes jonkinlaista metsän alkua.

Herääminen vanhaan käytäntöön

Kun vajaat viisi vuotta sitten sattumalta pohdin edessä olevaa hakkuuta ääneen Kujalan Timolle, hän keskeytti minut sanomalla: ”Nyt et sitten tee yhtään mitään metsillesi ennen kuin olen puhunut sinulle vartin verran!” No, minä kuuntelin, mitä Timolla oli asiaa, ja hän sain herätettyä aivoissani tai oikeammin sydämessäni piilotelleen jatkuvan kasvatuksen kannattajan. Hän käytti tärkeitä termejä: ”metsänomistajalle kannattavampaa kuin aukkohakkuu”, ” uudistamisessa on paljon vähemmän vaivaa, metsä kun uudistuu käytännössä itsestään”, ”metsä säilyy metsänä ja siellä viihtyvät kaikki kasvit ja eläimet”, ”naapuritkin tykkäävät, kun ei tule aukkoja”. Täytyy sanoa, että oli todella hyvin argumentoitu ja ”heräämiseni” tapahtui tuossa lounaspalaverissa Lauttasaaressa. Ja vuodesta 2014 alkaen menetelmän käyttö on ollut mahdollista lainkin puolesta.

Metsäsuunnitelmasta kaikki alkoi

Päätin antaa seuraavan hakkuun toteutuksen Timon perustamalle Arvometsä-yhtiölle, ja homma käynnistyi uuden metsäsuunnitelman tekemisellä. Jatkuvan kasvatuksen ekspertti Jussi Saarinen laati uuden suunnitelman ja aikaisempaan verrattuna uudessa suunnitelmassa kuviokoot olivat pienempiä ja noudattivat tarkemmin todellisen metsämaaston kuvioita. Se oli hyvä pohja tulevalle hakkuulle.

Motohakkuuta ”uudella” vanhalla tavalla

Jatkuvan kasvatuksen hakkuuohjeistus koulutettiin motokuskille ja ensimmäisen päivän uudella tavalla hakattuaan kuski totesi: ”Tämähän on itseasiassa nopeampaa ja helpompaa kuin huonon aukkohakkuun tekeminen”. Niinpä. Oikein tehtävässä yläharvennuksessa mototyö on helppoa ja nopeaa ja kuutioita kertyy hyvää vauhtia; minunkin hakkuullani tukkiprosentti oli 82%. 

Kaikkein hämmästyttävintä kuitenkin oli, että jäljelle jäi ihan oikea metsä. Seuraavien vuosien aikana näin, kuinka uudet taimet saivat alkunsa isojen puiden suojissa ja näin jatkuvuus toteutui itsestään. Avohakkuut jäivät näin minun osaltani historiaan.

Jatkuvassa kasvatuksessa on järkeä

Näiden kokemusteni siivittämänä minusta tuli siis eräänlainen saarnamies tämän uuden, entistä paljon järkevämmän metsänhoitokäytännön puolesta. Sain kertoa jatkuvan kasvatuksen kokemuksistani eri forumeilla, ja eipä aikaakaan, kun perusteilla oli yhdistys jatkuvan kasvatuksen asian edistämiseksi. Omiin hyviin kokemuksiini peilaten asian edistäminen tuntui merkitykselliseltä ja tärkeältä tehtävältä – siinä oli sitä maalaisjärkeä.

Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry on perustettu

Yhdistys on nyt totta ja olen erityisen ylpeä mukana olevasta, erittäin monialaisesta ja osaavasta tiimistä. Taustalla ovat lisäksi aiempien vuosikymmenten aikana tehdyt kattavat tutkimukset ja kokeet ja olen hyvin kiitollinen aiheelle elämänsä omistaneista tutkijoista ja metsäammattilaisista.

Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistyksen tavoitteena on jakaa uusinta tutkittua tietoa ja kokemuksia sekä osallistua aktiivisesti keskusteluun suomalaisen metsänhoidon uudistamiseksi.

Metsänhoidon uudistamisen aika on nyt

Yhdistyksemme ydintiimillä on tinkimätön tahtotila ryhtyä toimeen Suomen talousmetsien tilan kohentamiseksi, metsänomistajien aseman parantamiseksi, ilmaston muutoksen torjumiseksi, metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä tietenkin metsään perustuvan Suomen kansantalouden uudistamiseksi. Tämän uudistuksen aika on nyt.

Toivotamme kaikki osapuolet tervetulleeksi mukaan keskusteluun, käydään sitä toisiamme kuunnellen ja kunnioittaen, viimeisintä tutkittua tietoa hyödyntäen ja aivan kaikki näkökulmat huomioiden.

Sinäkin voit vaikuttaa liittymällä yhdistyksemme jäseneksi, tervetuloa mukaan luomaan uutta tulevaisuutta suomalaiselle metsänhoidolle!

Sampo Manninen, puheenjohtaja, Silva ry