Metsäkeskustelu pyörähti uusille kierroksille EU:n niin kutsutun taksonomian myötä. Taksonomiaa verrattiin jopa ruuvipenkkiin ja hirttoköyteen. Taksonomia-asetuksen tarkoituksena on kuitenkin vauhdittaa päästövähennystavoitteiden saavuttamista. Käytännössä luodaan luokitus sille, millaiset rahoitus- ja investointikohteet voidaan katsoa kestäviksi.
Keskustelun velloessa on ollut vaikeaa löytää rakentavia lähestymistapoja metsätalouden ympäristöhaittojen hillintään. Suomessa näitä haittoja ei olla onnistuttu ratkomaan kansallisella tasolla. Osana Euroopan unionia olemme kuitenkin sitoutuneet mm. luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillintään.
Taksonomian periaate metsänkäsittelylle on, että metsän hiilinieluja tulee ylläpitää tai lisätä niin maan pinnan ala- kuin yläpuolellakin. Koska avohakkuun jälkeen metsä on hiilen lähde 10 – 30 vuotta, avohakkuuperustainen metsänkäsittely on taksonomian kehyksessä kyseenalaista. (ks. Metsänkäsittelyn periaatteet ja kriteerit, s. 76. )
Talousmetsien käsittelyyn on kuitenkin olemassa ratkaisu, joka saa tukea paitsi taksonomiasta, myös EU:n metsä- ja biodiversiteettistrategioista – ja se on vieläpä usein metsänomistajalle kannattavaa. Metsän kasvatus jatkuvapeitteisenä säilyttää metsämaan hiilivaraston, metsä säilyy jatkuvasti hiilinieluna ja avohakkuun haitat luonnon monimuotoisuudelle ja vesistöille vältetään. Voidaan myös ajatella, että näin jatkuva kasvatus turvaa metsien talouskäytön tulevaisuuden.
Taksonomiassa on kuusi ympäristötavoitetta, jotka on lueteltu alla. Jotta hanke voidaan katsoa kestäväksi, sen tulee merkittävästi edistää yhtä näistä tavoitteista eikä se saa tuntuvasti haitata viittä muuta tavoitetta (niin kutsuttu Do no significant harm -periaate, DNSH).
1. Ilmastonmuutoksen hillintä
Metsän kasvatus jatkuvapeitteisenä on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta selvästi parempi ratkaisu kuin jaksollinen kasvatus. Metsä pysyy jatkuvasti hiilinieluna ja vältetään avohakkuiden aiheuttama hiilen karkaaminen metsämaasta ilmakehään.
2. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Jatkuvan kasvatuksen metsät ovat rakenteeltaan ja lajistoltaan monimuotoisia. Niissä toimii eri lajien jatkuva luontainen uudistuminen ja luonnonvalinta. Siten ne mahdollistavat sopeutumisen muuttuvaan ympäristöön.
3. Vesivarojen kestävä käyttö
Vesistövaikutukset ovat huomattavasti pienemmät avohakkuuperustaiseen metsätalouteen verrattuna, sillä jatkuvalla kasvatuksella vältetään maanmuokkaus ja kunnostusojitukset, jotka aiheuttavat suurimmat metsätalouden vesistöhaitat. Nämä toimet ovat usein avohakkuun jälkeen välttämättömiä.
4. Kiertotalouteen siirtyminen
Kiertotalouden kannalta molemmat menetelmät, jatkuva ja jaksollinen, tuottavat biopohjaista materiaalia.
5. Saastumisen ehkäisy
Saastuminen sinänsä ei ole metsätalouden ongelmien ytimessä eivätkä kaksi menetelmää eroa merkittävästi toisistaan.
6. Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen
Metsän kasvatus jatkuvapeitteisenä tarjoaa jatkuvasti ruokaa ja suojaa monille metsälajeille, jotka ovat uhanalaistuneet metsämaisemaa pirstovan voimaperäisen metsätalouden seurauksena.
Annukka Valkeapää, Valtiotieteiden tohtori
Toiminnanjohtaja, Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry
Jos haluat olla mukana rakentamassa uutta vertaisoppimisen verkostoa, ota yhteyttä Silvan hallituksen jäsen Arja Alikoivistoon.
Metsänhoitaja ja JK-asiantuntija Jussi Saarinen kertoo videoilla, miten JK toteutetaan kivennäis- ja turvemailla.
Jos todella halutaan ennallistaa yksitoikkoisia puupeltoja, on siirryttävä käyttämään aitoa jatkuvaa kasvatusta.
Uudistavaa tietoa ja toimintaa metsänomistajille -valmisteluhankkeen tavoitteena on metsätalouden harjoittaminen luonnon kantokyvyn rajoissa
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä