Mielipiteet ja tutkimukset puuston kasvusta ja metsän hiilestä

Vieraskynä, Erkki Lähde, Kirjoittaja on metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori

‍

Maaseudun Tulevaisuuden 24.4. Pro Forest 2019 tapahtuman laajalevikkisessä mainosliitteessä oli MTKn tutkimuspäällikön Erno Järvisen kirjoitus: "Metsät kasvuun ja hiiltä sitomaan". Siinä mainittiin, että Luken tutkimusten mukaan jatkuva kasvatus tuottaa 15–25 % vähemmän puuta kuin perinteinen tasaikäiskasvatus ja "vähemmän puuta on myös vähemmän sitoutunutta hiiltä". Luvut ovat lähes oikeita, mutta etumerkki väärin.

‍

Ainutlaatuinen tutkimustyö

Tein väitöskirjani 1969 luonnontilaisen ja ojitetun turpeen kaasunvaihdosta. Paljolti sen ansiosta minulla on myös suometsätieteen professuurin tieteellinen pätevyys. Sen jälkeen olen ollut aihepiirin tutkijana Lukea edeltäneessä Metlassa yli 30 vuotta ja sitten useita vuosia ns.ulkopuolisena ja vapaana tutkijana. Tutkijaryhmäni perusti luotettavat puuston käsittelyjen kokeet koko maan kattavasti 1980-luvulla. Joillakin luontaisesti syntyneillä vertailukokeilla puustojen kehitystä on seurattu tarkasti jo yli tasaikäiskasvatuksen kiertoajan eli on jo tehty päätehakkuita. On syytä samalla muistaa, että jatkuvan kasvatuksen yläharvennusta muistuttava harsintahakkuu on perinteinen kasvatusmenetelmä eikä suinkaan tasaikäiskasvatus, jota on nykymuodossaan tehty hädintuskin kiertoajan verran. Niinpä tutkittua tietoa siitä on vasta varsin lyhyeltä ajalta, vaikka se on ollut muutaman kymmenen vuotta ainoa sallittu käytäntö.

‍

Muiden tutkijoiden toimesta ei vastaavia vertailukelpoisia kokeita ole edes perustettu. Erillisiä yksittäisiä koealoja on olemassa. Nekin yleensä on otettu erilleen tutkijaryhmäni perustamista koesarjoista. Mallinnusjulkaisujakin on jonkin verran esitetty. Mallien käyttökelpoisuus edellyttää kuitenkin edellä kertomiani perusteita. Luken nykyiset tutkijat tekevät malleja mielipiteistään. Vain Pentti Niemistön tutkijaryhmällä on tutkimus ylä- ja alaharvennuksen kasvueroista aluksi tasaikäisrakenteisena kasvatetussa männyn kylvöpuustossa. Siinä yläharvennus vastaa jatkuvan kasvatuksen hakkuuta. Tuloskin on tutkijaryhmäni tulosten kaltainen. Tilanne vertailukelpoisten kokeiden osaltaon muissa Pohjoismaissa yhtä heikko.

‍

Kasvu on parempaa jatkuvan kasvatuksen kuin jaksollisen kasvatuksen metsissä

Edellä mainituista koesarjoista tutkijaryhmäni on julkaissut useita pääosin kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa ilmestyneitä tutkimuksia. Ei ole löytynyt yhtäkään sellaista asiallisesti toteutettua vertailukelpoista koetta, jossa puuston kasvu olisi jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa heikompi kuin jaksollisen kasvatuksen alaharvennuksessa. Päinvastoin, kaikissa kymmenessä julkaisussa puusto on hakkuiden jälkeen pienemmällä puupääomalla kasvanut jatkuvan kasvatuksen hakkuutavoissa keskimäärin noin 1,4 m3/ha/v eli 10–30 % enemmän kuin vastaavilla tasaikäiskasvatuksen alaharvennuksen koelaoilla.

‍

Huonot jatkuvan kasvatuksen kokeet ovat leimanneet menetelmän vähätuottoiseksi

Niissä harvoissa erillistutkimuksissa, joissa jatkuva kasvatus on tuottanut heikosti puuta, syynä on ollut metsikön vähäpuustoisuus ja/tai jatkuva kasvatus on aloitettu vasta varttuneesta tasarakenteisesta metsiköstä. Huonot kasvut on saatu kokeista, joissa on tehty huonoa jatkuvaa kasvatusta. Ei ole mitään näyttöä eikä tieteellisesti perusteltua oletusta, että Suomessa jatkuva kasvatus tuottaisi vähemmän puuta kuin tasaikäismetsätalous. Sen sijaan päinvastainen päätelmä on tutkimustulosten mukainen ja hyvin looginen, sillä asiallisesti tehdyssä jatkuvassa kasvatuksessa metsässä on koko ajan parhaan kasvun vaiheessa olevia puita. Tuottamatonta avoala- ja taimikkovaihetta ei ole.

‍

Jatkuvan kasvatuksen metsän hiilivarasto on suurempi kuin jaksollisen kasvatuksen metsässä

MTKn ja Luken väitteet hiilen sidonnasta ovat yhtä pahoin harhaanjohtavia. Tilanteen tekee erityisen vakavaksi tasaikäiskasvatuksen kannalta se, että avohakkuu ja maan muokkaus mylläävät metsämaan. Tällöin maaperän hiilivarat, jotka ovat suuremmat kuin puuston sisältämät hiilivarat, lähtevät vapautumaan ilmaan. Hiilidioksidin vapautuminen on turvemailla vielä monin verroin suurempaa kuin kangasmailla, sillä ojitus vielä lisää hiilen vapautumista. Jatkuvassa kasvatuksessa ei tehdä avohakkuuta eikä maan muokkausta. Turvemailla jatkuvan kasvatuksen metsissä puuston haihdutus pitää pohjaveden pinnan tasolla, jolla minimoidaan turpeen hajoamiskaasujen erittyminen. Hiili pysyy sidottuna maassa ja puustossa.

‍

Metsänhoidon tulee perustua tutkittuun tietoon

Voisi luulla, että kenenkään edun mukaista ei olisi levittää tarkoituksella näin vakavassa ja todennäköisesti pian yhä vakavammaksi tulevassa asiassa harhaan johtavaa tietoa, mutta niin vaan näyttää edelleen tapahtuvan. Korjauksia ei tehdä, koska ammattikunta, selluteollisuus ja poliitikot pelkäävät menettävänsä maineensa.