Metsän peitteisyys on metsälajeille ratkaisevan tärkeää

‍

Arkijärjellä on selvää, että metsälajeille on parempi, jos metsää ei hakata matalaksi. Jatkuva kasvatus säilyttää elinympäristöjä, vaikka metsästä poistettaisiin välillä osa puista. Pelkkä arkijärki ei kuitenkaan riitä, kun vertaillaan metsän eri käsittelytapojen vaikutuksia monimuotoisuuteen – tarvitaan tutkittua tietoa. Siksi haastattelimme tutkija Sini Savilaaksoa.

Sini Savilaakso on metsäekologian dosentti, joka on tutkinut metsän käsittelymenetelmien vaikutusta metsäluonnon monimuotoisuuteen. Vuonna 2021 julkaistiin systemaattinen katsaus, jossa Savilaakso kollegoineen tutki lajien kirjoa ja runsautta tasaikäisissä ja eri-ikäisrakenteisissa metsissä. Myös metsäalan sidosryhmiä osallistettiin tutkimukseen sen suunnitteluvaiheessa.

Tutkijat keräsivät yhteen ja arvioivat aiempia tutkimuksia ja muita lähteitä ennalta määritellyn ja julkaistun laatukriteeristön pohjalta. Mukana oli kaikkiaan 854 tutkimusta, pääasiassa Suomesta ja Ruotsista. Tulokset osoittavat, että metsälajeille jatkuva kasvatus on selkeästi tasaikäistä parempi vaihtoehto.

Tulokset perustuvat meta-analyysiin, jonka tärkeyttä Savilaakso korostaa. Ei riitä, että tiedetään positiivisen tai negatiivisen vaikutuksen olevan olemassa, vaan tarvitaan myös tieto vaikutuksen voimakkuudesta.

Tässä tapauksessa vaikutuksen voimakkuus yllättivät tutkijatkin, kun vertailtiin eri-ikäisrakenteista ja tasaikäistä alle 80-vuotiasta metsää.

”Huomattiin, että metsänhoitomenetelmän vaikutus on aivan järjettömän iso ”, Savilaakso sanoo.

Tulokset osoittivat, että eri-ikäisrakenteisissa ja yli 80-vuotiaissa tasaikäisissä metsissä oli selvästi enemmän metsästä riippuvaisia lajeja kuin nuorissa, alle 80-vuotiaissa tasaikäismetsissä. Toinen tulos oli, että eri-ikäisrakenteisissa metsissä lajien kirjo ja runsaus oli samankaltainen kuin luonnonmetsissä, kun taas tasaikäisissä oli selvästi vähemmän lajeja kuin luonnonmetsissä.

Mitä tästä voi päätellä?

”Metsän peitteisyys on metsälajeille olennaisen tärkeää”, Savilaakso kiteyttää.

Peitteisyyttä voi säilyttää, vaikka metsästä hakkaisikin puuta säännöllisesti. Metsän säilyttäminen peitteisenä turvaa nimenomaan metsästä riippuvaisten lajien elinympäristöjä. Avoimia paikkoja suosivat lajit toki hyötyvät pienaukoista ja avohakkuista, mutta avoimista paikoista ei ole pulaa.

Tutkijat sisällyttivät katsaukseen erirakenteisia metsiä, joita oli käsitelty hyvin eri voimakkuuksilla.

”Jos epäilee tulosten selittyvän sillä, että poimitaan vain muutama puu, on hyvä huomioida, että mukana oli myös erittäin voimakkaita harvennuksia, ja silti tulokset näyttävät monimuotoisuuden kannalta hyvältä.”

Jos siis metsänomistaja haluaa tukea luonnon monimuotoisuutta ja säilyttää metsästä riippuvaisia lajeja metsässään, Savilaakson mukaan jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen on parempi vaihtoehto kuin avohakkuu. Suojelu on tietysti myös vaihtoehto vanhojen metsien kohdalla.

”Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2030 mennessä. Meillä ei ole varaa odottaa sataa vuotta vanhan metsän palautumista. Valtion pitäisi siis aktiivisesti panostaa siihen, että jatkuvan kasvatuksen osuutta lisätään. Tämä on hyväksi myös ilmastolle ja vesistöille.”

‍

Lue lisää:

Savilaakso et al. 2021. What are the effects of even-aged and uneven-aged forest management on boreal forest biodiversity in Fennoscandia and European Russia? A systematic review

Politiikkasuositus (englanniksi, 2 sivua)

‍

Teksti: Eeva Huttunen

Kuvat: Annukka Valkeapää

‍