Metsä on muutakin kuin puuta

Kun Arja Alikoivisto peri metsää, hän päätti etsiä vaihtoehtoja päätehakkuulle. Rohkea ja tiedonhaluinen Arja kertoo, miten metsä vei mennessään pankkiuralta pakurihommiin ja uusiin opintoihin – sekä nyt Silvan hallitukseen.

‍

Mitä metsä sinulle merkitsee?

Metsä on minulle nykyään paljon muutakin kuin puuta. Oma metsäsuhteeni alkoi jo lapsuudessa Ruskon metsissä Varsinais-Suomessa. Muutama vuosi sitten perin äitini suvun metsiä Ruskolla, ja halusin ymmärtää ja saada lisää tietoa metsien merkityksestä luonnolle ja ihmiselle. Metsänomistajaksi tuleminen oli suuri ilo, ja samalla tuli vastuu, velvollisuus ja halu hoitaa metsiä sukupolvien ketjussa hyvin ja huolella niin, että ne säilyvät metsinä myös tuleville sukupolville.

Muutimme perheeni kanssa pääkaupunkiseudulta takaisin Ruskon kotimetsiin reilut kymmenen vuotta sitten, ja silloin aloin tutustua metsään uudella mielenkiinnolla. Kuljeskelin koiran kanssa omissa metsissä ja pohdiskelin niiden mahdollisuuksia. Fiilistelin metsän tunnelmaa. Vein sinne myös paljon ystäviä kuljeskelemaan kanssani. Syntyi vahva tunne, että nämä metsät on säilytettävä metsinä ja mietittävä toimenpiteitä, jotka ylläpitävät ja lisäävät metsän hyvinvointia ja monimuotoisuutta.

‍

‍

Mikä sai sinut kiinnostumaan metsän jatkuvasta kasvatuksesta?

Itselläni ei ollut metsänhoidosta juurikaan mitään osaamista tai tietoa, joten uutena metsänomistajana aloin tutustua aikoinaan tehtyihin metsänhoitosuunnitelmiin. Päätehakkuu hienoimmassa osassa metsää ei tuntunut oikealta. Ajattelin, että on oltava vaihtoehtoja. Onneksi en heti ryhtynyt suunnitelman mukaisiin toimenpiteisiin, vaikka ne olivatkin luokiteltu kiireellisiksi. Hain mielipiteitä muutamalta metsänhoitajalta, ja sain ristiriitaisia näkemyksiä. Yksi heistä jopa ilmoitti suoraan, että jatkuvan kasvatuksen kanssa en sitten halua olla missään tekemisissä. Olin ymmälläni.

Jatkuvan kasvatuksen löysin alun perin googlailemalla ja lukemalla metsään ja metsänhoitoon liittyviä kirjoja. Osallistuin myös Suomen metsäkeskuksen uudelle metsänomistajalle suunnattuihin webinaareihin, joista sain hyvää perustietoa ja myös ideoita metsien monipuolisesta ja erilaisesta käytöstä. Myös Metsä meidän jälkeemme -kirja vahvisti ajatustani, että on vaihtoehtoisiakin tapoja hoitaa metsää.

Lopulta löysin metsänhoitopalvelu Silmun ja Jussi Saarisen, jonka kanssa tutustuimme yhdessä metsääni. Sain vahvistuksen, että näitäkin perinteisiä kuivahkon kankaan metsiä voi hyvin hoitaa jatkuvan kasvatuksen menetelmin tuotosta tinkimättä. Metsässäni on nyt päivitetty jatkuvan kasvatuksen suunnitelma, ja ensimmäisiä nuoren metsän harvennushakkuita on suunniteltu jatkuvan kasvatuksen menetelmin alikasvosta säästäen ja sekametsään pyrkien. Samalla on tarkoitus FSC-sertifioida metsä ja suojella siitä osa. Metsien luomusertifiointi kiinnostaa myös, mutta siihen minun pitää tutustua vielä lisää. Metsän jatkuvapeitteisenä pitäminen tarkoittaa minulle luonnon huomioimista, sienestyksen, marjastuksen ja metsäfiilistelyn mahdollisuutta sekä kaiken lisäksi säännöllistä tuottoa.

Ryhdyin myös Kääpä Forestin pakurin sopimusviljelijäksi pari vuotta sitten. Vakuutuin yrityksen hyvästä tuotekehityksestä ja korkealuokkaisista tuotteista. Minulle sopii yrityksen avaimet käteen -toimintamalli, joka sisältää pakurin ymppäämisen, kasvun seurannan ja sadonkorjuun aikanaan 8–10 vuoden kuluttua. Sienet ja sienirihmastot tuovat metsään metsäeliöstöä ja maaperää rikastuttavia lahottajasieniä. Innostuin sienistä niin, että viime kesänä kotimetsämme koivupölkkyihin ympättiin Kääpä Forestin monimuotoisuuspalveluun kuuluvia syötäviä lahottajasieniä. Metrisiin koivupölkkyihin ympättiin koralliorakasta, osterivinokasta, koivunkantosientä ja talvijuurekasta. Koivun kantoihin ympättiin lisäksi lääkinnässä käytettävä lakkakääpää. Ensimmäinen sato on odotettavissa vuoden kahden kuluttua. Sienten kasvattaminen ja jatkuva kasvatus sopivat mainiosti yhteen.

‍

Mitä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia metsissämme on?

Olen koulutukseltani kauppatieteiden maisteri ja tehnyt pitkän pankkiuran. Koska olin kiinnostunut metsistä ja niiden hyödyntämisestä kestävällä tavalla esimerkiksi erikoisluonnontuotteita viljelemällä ja keräämällä, hakeuduin aikuisopiskelijana suorittamaan työn ohessa Biotalouden Agrologin YAMK -tutkintoa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyössäni selvitän metsänomistajien mahdollisuuksia saada lisätuloja jatkuvan kasvatuksen metsästä ei-puupohjaisista tuotteista. Näitä ovat esimerkiksi pakuri, kuusenkerkkä, mahla, koivunlehdet ja leikkohavut. Puhdas vesi, ilma ja terveet ja monimuotoiset metsät ovat edellytys tuottaa korkealaatuisia raaka-aineita. Jatkuvapeitteiset metsät antavat näille hyvän kasvualustan. Metsässä kasvavista monista arvokkaista raaka-aineista voimme tuottaa korkean jalostusarvon tuotteita vientiin. Ehkäpä sanonta ”Suomi elää metsästä” saa tulevaisuudessa uuden merkityksen näiden ei-puupohjaisten tuotteiden kautta.

‍

Miksi lähdit Silvan hallitukseen?

Kiinnostukseni metsään vei minut uusille poluille: aloitin itselleni täysin uuden alan opiskelun ja asioihin perehtymisen. Jätin vuodenvaihteessa pitkän uran pankkimaailmassa, jotta voin nyt perehtyä lisää metsän moniin mahdollisuuksiin.

Metsänomistajaksi tultuani olisin kaivannut juuri Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistyksen kaltaisen toimijan tuottamaa monipuolista ja tutkittua tietoa metsän eri hoito- ja hakkuutavoista, jotka ottavat huomioon myös metsäluonnon ja sen vaalimisen. Loistavaa, että tällainen yhdistys nyt on. Omalta osaltani haluan jakaa omia kokemuksiani ja auttaa vaikkapa itseni kaltaisia metsänomistajia, jotka ovat hiljattain tulleet metsänomistajiksi ja haluavat tietoa ja ajatusten vaihtoa metsän monista mahdollisuuksista.

Opinnäytetyötäni tehdessäni olen haastatellut pakurin kasvatukseen ryhtyneitä metsänomistajia. Yhtenä johtopäätöksenä on, että meitä on kasvava joukko metsänomistajia, joita kiinnostaa metsän taloudellinen tuotto ja samalla myös ekologiset näkökulmat. Koen jäsenyyden Silvan yhdistyksessä ja nyt myös hallituksessa erittäin tärkeäksi, kiinnostavaksi ja inspiroivaksi. Tavoitteeni on jakaa tietoa ja tehdä työtä, joka edistää metsän monimuotoista käyttöä, vastuullista metsänhoitoa ja jatkuvaa kasvatusta.

‍