Suomen metsänomistajista 41 prosenttia on naisia. Metsäala on kuitenkin edelleen hyvin miesvaltainen ja metsäkeskustelussa miesten äänet korostuvat. Saavatko kaikki äänensä kuuluviin ja näkyykö se metsiä koskevassa päätöksenteossa? Mitä se kertoo metsäalasta?
Vuosi sitten naistenpäivänä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa kuultiin kiinnostava väitöstilaisuus. Tohtoriksi väitteli Juulia Kuhlman (MMT), joka tutkimuksessaan keskittyi naismetsänomistajiin ja siihen, millaisen roolin he ottavat metsänomistajina.
Hän havaitsi, että jos käytetään perinteisiä mittareita, kuten puunmyyntiä ja metsälehtien seuraamista, naiset eivät olleet metsänomistajuudessaan yhtä aktiivisia kuin miehet. Oli kuitenkin paljon sellaista aktiivisuutta, joka jäi piiloon.
Keskeinen löydös oli, että naismetsänomistajat olivat keskimäärin miehiä monitavoitteisempia, eli taloudellinen tuotto ei ollut ainut tai tärkein arvo metsien käytössä. Naismetsänomistajien haastatteluissa korostui esimerkiksi perintöön liittyvät arvot eli halu säilyttää metsä tuleville sukupolville hyvässä kunnossa (mikä voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita). Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi myös, että naiset painottavat luonto- ja virkistysarvoja enemmän.
Johtaako naismetsänomistajien monitavoitteisuus sitten monipuolisempaan metsän käyttöön? Tätä ei Kuhlmanin mukaan ole tutkittu. Näyttää kuitenkin siltä, että tavoitteiden ja toiminnan välillä on ristiriita – arvot eivät johda niiden mukaiseen toimintaan, vaan välissä on jonkinlainen este.
Yksi tällainen este on epävarmuus omasta osaamisesta. Haastatteluissa ilmeni monien naisten kokemus, että heidän osaamisensa ei riitä metsien hyvään hoitamiseen tai metsäkeskusteluun osallistumiseen. Moni jopa pelkäsi ”tuhoavansa” metsän omilla päätöksillään.
Vaikka metsää omistavien naisten osaaminen on yhtä hyvä kuin miehillä, naiset helposti luovuttavat vastuuta metsäpäätöksistä sukulaisille tai tuttaville, joilla on jotain metsäosaamista - ja useimmiten he ovat miehiä. Samalla voi jäädä piiloon, mitä itse metsältään tavoittelee.
Koska metsäalalla talouspainotteiset arvot korostuvat, on sukupuolesta riippumatta yhä vaikeampaa tuoda esiin muita tavoitteita – tulevia sukupolvia, luonto-,maisema- ja virkistysarvoja, lähivesistöjä, mustikka-apajia tai pesäpuita.
Epävarmuutta ei helpota se, jos metsäneuvonnasta suositellaan kiireellisiä toimenpiteitä, kuten päätehakkuuta. Kuhlman muistuttaa, että "kiireellinen" liittyy vain taloudellisen tuoton optimointiin ja omia toimia voi rauhassa miettiä.
- Oikeasti metsässä ei ole kiire, puut ei kiirettä näe. Jos hakkuutoimenpide viivästyy vaikka vuosikymmenilläkin, ei terve metsä siitä tuhoudu.
Epävarmuus uuden äärellä on ymmärrettävää, sillä metsänomistajalla on paljon sulateltavaa. Metsien käyttö pitää tulevaisuudessa sovittaa ekosysteemien kantokyvyn rajoihin. Jos metsien käytössä taloudellinen tuotto kiilaa aina edelle, jää jalkoihin monia muita tärkeitä tavoitteita liittyen esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen, ilmastonmuutokseen, perintöön, maisemaan tai virkistyskäyttöön.
Jos iso osa metsänomistajista ei uskalla tuoda arvojaan esille ja viedä niitä käytäntöön, ollaan tilanteessa, jossa metsien käyttö ei edusta metsänomistajien tahtoa.
Naismetsänomistajilla on lisähaaste toimia maskuliinisessa ympäristössä, jossa sukupuoli voi ohjata siihen, mikä koetaan sopivaksi. Metsänomistajille suunnatuilla foorumeilla keskusteluissa pääosin äänessä ovat miehet, ja keskustelu on usein hyvin kärkevää ja talouspainottunutta. Omien näkemysten esiin tuominen vaatii paljon rohkeutta.
Siksi esimerkiksi naismetsänomistajien oma Facebook-ryhmä LadyForest on monille tärkeä ja toimiva foorumi. Siellä voi matalalla kynnyksellä esittää kysymyksiä ja keskustelussa on rakentava henki.
Kuhlman pitää tärkeänä, että toimivia keskustelun paikkoja on. Hän kuitenkin muistuttaa, että jos aina joudutaan etsimään tila pienistä yhteisöistä, ei iso yhteisö muutu ikinä.
- Koko metsäalan pitäisi muuttua niin, että kaikki tulee kuulluksi. Tuodaan erilaisia toimijoita keskustelemaan yhdessä, vaikeitakin aiheita keskusteluun. Mitkä äänet puuttuvat, niitä tulisi nostaa esiin. Esimerkiksi se, mitä Silva tekee, on hieno avaus: puhutaan erilaisista tavoista käsitellä metsää ja tuodaan sitä ihmisten tietoisuuteen.
Kuhlman haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, kenen ääntä oikeasti kuunnellaan, kun puhutaan ”metsänomistajien äänestä”. Kaikki metsänomistajat eivät ole myymässä puuta.
- Jos aina puhutaan vain enemmistön äänellä, paljon jää puuttumaan, Kuhlman toteaa.
Metsäammattilaistenkin kanssa sukupuoli voi vaikuttaa siihen, miten rohkenee tuoda toiveitaan esiin. Kuhlman kertoo esimerkin metsäneuvontatilanteesta, jossa asiakas kertoi uskaltavansa puhua tietyn metsäkuvion suojelusta vain, koska neuvoja oli nainen.
Neuvontatilanteissa hämmennystä herättää myös saatavilla olevan tiedon ristiriitaisuus.
- Haastatteluissa joukko naismetsänomistajia koki neuvonnan niin ristiriitaisena, että pitää mennä opiskelemaan tutkinto. Mielestäni se on iso epäonnistuminen metsäneuvonnalta, Kuhlman sanoo.
Miten kaikille metsänomistajille tarjottavia palveluita sitten voitaisiin selkeyttää? Kuhlman kertoo esimerkin.
- Ei aina lähdetä siitä, montako mottia saadaan ja mikä hakkuutapa ja puulajijakauma, vaan aloitetaan termeillä, jotka voi tajuta.
Onko Juulia Kuhlmanilla terveisiä henkilölle, joka haluaa aktiiviseksi metsänomistajaksi? Ensimmäinen askel aktiiviseen metsäomistajuuteen ihan kaikille on kirkastaa omat tavoitteet.
- Istu alas ja mieti, mikä minulle on tärkeää tässä metsässä. Talous, perintö, ympäristö, maisema, mustikka, sienet? Ensin kannattaa pitää keskustelu itsensä kanssa ja unohtaa sukulaisten ja tuttavien mielipiteet. Ei ole oikeita ja vääriä vastauksia – saat itse päättää mikä on tärkeää. Kun saa sen kirkastettua, on hirveän paljon helpompi lähteä keskusteluun palveluntarjoajan tai metsäasiantuntijan kanssa.
Lue lisää:
Teksti: Eeva Huttunen
Olemme osa kansainvälistä Pro Silva -verkostoa,
joka edistää luonnonläheistä metsänkäsittelyä