Kolme syytä muutokseen.

Eri-ikäisrakenteinen sekapuustoinen metsä on vastustuskykyisempi tuulta ja metsätuholaisia vastaan kuin tasaikäinen ja yksilajinen metsä. Tuulituhot vähenevät, kun avohakkuiden aikaansaamia reunametsiä on vähemmän (tälläiset äkillisesti paahteelle ja tuulelle paljastuneet reunametsät kärsivät kuivuudesta ja ovat alttiita tuhohyönteisille). Monimuotoinen metsä myös ylläpitää metsätuholaisten luontaisia vihollisia, jotka hillitsevät yhden tuholaislajin nopeaa runsastumista. Koska metsätuholaiset tuhoavat yleensä vain yhtä puulajia, ne eivät pääse runsastumaan yhtä nopeasti kuin yhden tai kahden puulajin metsässä. Jos metsätuhoja kuitenkin esiintyy, kasvutilan käyttää toinen laji. Monilajisuus vähentää myös lahottajasienten taloudellista riskiä.

Jatkuvan kasvatuksen monimuotoinen metsä sopeutuu paremmin erilaisiin ympäristönmuutoksiin yksipuolista metsää paremmin. Tätä kutsutaan resilienssiksi. Kun joku laji ei pärjää, kasvutilan käyttää toinen laji. Monilajinen metsä mahdollistaa myös reagoinnin muutoksiin: esimerkiksi kasvatettavien puulajien vaihto on helppoa, kun puulajia on useampia jokaisessa metsässä. Lisäksi luontaisesti syntyvä puusto on perimältään monipuolista, mikä mahdollistaa sopeutuvimman geneettisen aineksen luontaisen valikoitumisen kullekin kasvupaikalle.

Jatkuva kasvatus tuottaa laadukasta ja arvokasta puutavaraa, josta voi valmistaa korkean jalostusasteen tuotteita. Tukkipuun osuus on korkeampi kuin jaksollisen kasvatuksen metsissä. Alikasvoksena varttunut puu on tiheäsyistä ja lujaa. Lisäksi puu on vähäoksaista ja oksat ovat pieniä verrattuna avoimella alalla kehittyneeseen puuhun.  Jatkuva kasvatus tuottaa puuta monipuoliseen käyttöön.

Laadukas puusto mahdollistaa korkean jalostusarvon ja hyvän tuoton. Metsän säilyttäminen puustoisena on oleellista myös luontomatkailulle, jonka taloudellinen ja työllistävä merkitys on huomattava – ja kasvusuunnassa.

Jatkuvan kasvatuksen metsät hyödyttävät myös kansanterveyttä. Jokamiehenoikeudesta voi nauttia parhaiten metsässä, joka on säilytetty aitona metsänä. Tälläiset monimuotoiset metsät kutsuvat liikkumaan ja luonnossa liikkumisella on tutkittuja positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Se ylläpitää vireyttä, elvyttää rasituksesta ja ennaltaehkäisee monia sairauksia.

Jatkuva kasvatus edistää metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Kun suomalaisilta kysyttiin avoin kysymys "Mihin haluat kiinnittää huomiota metsiä koskevassa päätöksenteossa?", suurimpana asiana esille nousi avohakkuut, jotka harmittavat ihmisiä. Suomalaisista 70 % ei hyväksy avohakkuita. Tämä on ymmärrettävää, sillä avohakkuu muuttaa maiseman rajusti, eikä se palaudu ennalleen ihmisen kannalta mielekkäässä ajassa. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on suomalaisten mielestä tärkein tavoite metsiä koskevassa päätöksenteossa.